LAPSET SOMESSA?

Niin se meidänkin maailma alkoi pikkuhiljaa tuhoutua 18.7.2016, kun heitettiin ekat pokepallot. Nyt me sitten ei pystytä tekemään mitään muuta ilman hirveetä ahdistusta, päivisin pääasiassa vaarannetaan liikennettä ja rikotaan paikkoja pokestoppien ympärillä ja iltasin houkutellaan alaikäsiä lureilla ryöstettäväks. Vähän noloo sit kun tulee talvi ja pokeinnostus laantuu, siitäs sitten saadaan, ja nähtiin että turha on Suomen säässä yrittää!

Mutta jos totta puhutaan, meidän lapset on pelannu ja käyttäny älylaitteita 2-vuotiaista lähtien. Nykylasten aivojen rakenne on varmasti monella tapaa erilainen, kun meidän vanhempien, koska mukana kulkevat älylaitteet on ollu osana todellisuutta jo syntymästä asti. Meidän lapsilta vaaditaan ihan eri asioita aikuisena, kun mitä meiltä on vaadittu. Jos mun sukupolvesta vielä joku pärjää ilman älypuhelinta tai tietotekniikkaosaamista, niin epäilen ettei sellanen oo mun lapsille mahdollista ilman syrjäytymistä suomalaisesta yhteiskunnasta. (En toisaalta pidä huonona utopiana sitäkään, että kasvattaa yksin kanoja jossain metsämökissä.)

Mä ainakin haluan, että mun lapsilla on mahdollisuus kaikkeen mihin ne haluaa, ja että ne hallitsee aikalaistekniikan niin suvereenisti, kun se nyt on mahdollista. Haluan kuitenkin myös, että ne oppii pitämään huolta fyysisestä ja henkisestä terveydestä, ja siihen vaaditaan liikuntaa, leikkiä ja sitä että oppii säännöstelemään pelaamistaan. Meillä on käytössä tunnin peliaika päivässä. Toisen tunnin saa kattoa ohjelmia. Sit loppuaika on varattu ihan livenä leikkimiselle. Joillakin perheillä pelaamista säännöstellään silleen, että pelata saa niin kauan, kun on sinä päivänä leikkiny ulkona! Se kuulostaa hyvältä isompien kanssa, ja jos on oma piha jossa leikkiä.

Vielä pitäis kehittää toimiva itsevalvontasysteemi, lieköhän se mahdollista, ennen kun saa oman puhelimen, johon voi laittaa ajastuksen :D? Omat puhelimet/iPadit on hankinnassa kouluun mentäessä, puhelimet etupäässä turvallisuuden, ja iPadit opiskelun vuoksi.

Mitä siitä Pokemon Go:sta on sit oikeesti seurannu meidän perheessä..me käveltiin kesällä enemmän. Se on meidän yhteinen juttu hetken aikaa, edellisen jälkeen ja ennen seuraavaa. Ja Pokemon Go ei suinkaan oo ainut juttu, jota me älypuhelimella yhessä tehään lasten kanssa. Viime aikoina ollaan myös snäpchätätty yhessä lasten kaa, siis otettu hassuja naamakuvia omaan käyttöön. Mulla on tarkka sääntö, etten julkase lasten kuvia somessa. Mutta Snapchatin kuvia uskallan nyt poikkeuksellisesti muutaman jakaa ihan julkisesti, jospa näistä ei ihan helposti tunnistais.

Muista seurata blogia myös Instassa, Facessa, Tiktokissa ja Youtubessa, niin saat tiedon uusista postauksista, näät fiilistelykuvia ja videoita ja oot mukana arvonnoissa! Onko sinulla yhteistyöehdotus? Jaa se täällä!