Ihania arvontavoittoja!

Mulla on kyllä ollu aika hyvä säkä viime aikoina, kun oon voittanu vaikka ja mitä. Tosin sehän on nykyään mun kokopäivätyö, toi arvontoihin osallistuminen, että olishan se surkeeta kun ei voittais koskaan mitään. Aattelin kiitollisuuden osoitukseksi esitellä mitä me köyhät ollaan saatu.

Viime vuoden aikana mieleen jäi esimerkiks Fitnesstukun lahjakortti ja Ivana Helsingin Bambi-purkki.

Kaaosta ja kukkamekkoja -blogin arvonnassa voitin ihanan leijona-aiheisen julisteen, jonka sopi olkkarin keväiseen värimaailmaan paremmin kun hyvin!

Yhden arvontavoiton esittelinkin viime postauksessa, eli Villa Fox -blogissa arvotun Muksun ja Snadistadin -paketin.

Paljon iloa meidän perheelle toi myös viime perjantaina saapunut Lekmerin legopaketti, jonka Essi arpoi Pieces of MIracles -blogissa. Isi pääsi taas rakentelemaan, ja Elves-legot on kivaa vaihtelua näihin peruslegoihin joita meillä on aika paljon.

Arvonnat on ihan parhaita, kiitos kaikille jotka niitä järjestää!

P.S. Niin, jos ihmettelette, miks jokaisessa kuvassa on keskellä musta piste, niin se johtuu siitä, että mun iPhonen linssin sisälle on menny jotain sontaa, ja tää mun kuvaaminen alkaa olla jo aika surkuhupaisaa..

Seikkailijan välipalajuoma ja seikkailut ulkomaille

Voitin Villa Fox -blogin arvonnassa kivan paketin Muksun Seikkailijan välipalajuomia ja kaksi lippua Hupipuisto Snadistadiin. Kiitos vaan, nopeesti oli palkinto perilläkin :)!

Täytyy alkaa suunnitella kesäksi reissua Stadiin, muutoinkin on ollut suunnitteilla viedä lapset risteilylle. Poika puhuu siitä niin paljon, kun sei oo ikinä ollu, ja itelläkin alkaa olla niin pitkä aika, että siinä on pari hyvää syytä. Muista ulkomaanmatkoista ei oikein pikkuvauvan ja kahden apinan kanssa uskalla vielä haaveilla. Tai joo, kyllä mä haaveilen..mutta siinä haaveessa lapset on mummolassa 😀

No, tehtiin sitten makutesti välipalajuomille, ja tyttö hylkäsi juoman heti. Ehkä oli virhe antaa sitä lämpimänä. Toisaalta, eväänäkin se lämpenisi kesällä nopsaan. Poika sanoi ensin että maistuu hyvältä, mutta kesken jäi purkki silti. Kokeillaan ens kerralla kylmänä.

Luulenpa että vaatii vähän totuttelua tuo juoma, kun ei oo mehua eikä maitoa, jota aiemmin on pillillä purkeista juotu. Aikuisen näkökulmasta silti vaikuttaa paremmalta verensokerin nostattajalta kun pelkkä mehu. Ehkäpä ite otan synnytykseen mukaan yhden, kun sillon ei oikein ruoka maistu!

Pahan mielen postaus: Kun ei voi korjata eikä korvata

Aina ei oo hyvä mieli. Tiiättekö mistä mulle tulee paha mieli? Kun menee rikki jotain, mitä ei voi korjata eikä korvata. Sekä henkisessä että fyysisessä mielessä.

Viimeksi jotain fyysistä meni rikki, kun poika halusi kokeilla, voiko nokkahuilulla hakata seinää. Voi, mutta se katkeaa. Se oli vaan mun kolmannella luokalla saama huilu, jolla soitin Edelweissin musiikin kokeessa. Äidin mulle antama nokkahuilu meni rikki jo aiemmin. Oon siitä lähtien nähny surullisia unia siitä, miten yritän yhdistellä näiden kahden huilun palasista yhtä toimivaa huilua.

Kyse ei siis ollu kummassakaan tapauksessa pelkästä nokkahuilusta. Jotenkin se säälittävä muovikapistus muistojen lisäks symboloi mun ensimmäistä onnistumista, kun halusin musiikkiluokalle, hain ja pääsin. Ja on kiinnostavaa, miten yritän unissa yhdistää äidin ja mun huilua. Kyse ei ollu kummassakaan tapauksessa pelkästä nokkahuilusta. Rikki tais mennä jotain henkistäkin, koska ei tunnu siltä, että voisin mennä kauppaan ostamaan uuden ja kaikki ois ennallaan. Jos ostan uuden, se on sitten lasten nokkahuilu, ei äidin eikä mun.

Vaikeinta on reagoida oikein, kun jotain korvaamatonta menee rikki. Ei lapsi tiedä rikkovansa muistoja. On oikein torua, ehkä antaa rangaistuskin. Ja itkeäkin saa, kyllä lastenkin pitää saada nähdä, että teoilla voi loukata toisia. Mutta jossain vaiheessa pitää vaan tehdä se sovinto, eikä sälyttää lapsen harteille turhaa painolastia. Ehkä sitä vois itekin yrittää opetella irtipäästämistä.”Vanhemman alitajunta on lapsen kasvuympäristöä”, sano joku viisas jossain artikkelissa. Pelottavaa.

Mulla ei oo paljoakaan konkreettisia muistoesineitä, eikä enää mummolaa tai lapsuudenkotia, toisin kun esimerkiksi mun miehellä. Sillon yksittäiset tavarat saa suuremman roolin. Mulla on muutamia ihania tavaroita, jotka edustaa muistoja, niistä teen ihan oman postauksen jonain kauniina päivänä, kun tekee mieli muistella! Kuvassa mummon vanha viulu, jonka sain papalta mummon kuoleman jälkeen. Sekin meni muutossa rikki, mutta kohta siitä syntyy jotain kaunista, kunhan projekti on valmis!

Monia asioita voi kuitenkin onneks korjata, ja vielä suuremman osan korvata samanlaisella. Mulla on sellanen kori, johon kerään rikkinäisiä vaatteita ja tavaroita, ja sitten välillä aina korjailen niitä. Vähän aika sitten pidin teippauspäivän, ja teippasin kaikki risat lastenkirjat. Voin kertoo, että eläinten ääniä päästävän kuvakirjan korjaamisesta pitäis jo saada jonkinnäkönen elektronisen kirjastotieteen arvosana! Pop-up -kirjoja meille ei toistaiseks oo hankittu 😀

Toissapäivänä oli vuorossa neula- ja lanka -päivä, ja paikkailin lasten vaatteista pikku reikiä.

Siitä tulee kyllä hyvä mieli, kun toi korjauskori tyhjenee. Taas on vähän enemmän ehjää.

Liebster Award -haaste – runoista se alkoi!

Kiitos Kaaosta ja kukkamekkoja -blogin Jonnalle Liebster Award -haasteesta, jonka ideana on saada näkyvyyttä alle 1000 lukijan blogeille. Sain Jonnalta 11 kysymystä, joihin vastaan nyt parhaani mukaan!

1. Miksi aloitit bloggaamisen?

Alunperin aloitin pitämään runoblogia ”TOI – taide on ikuista” 4.1.2014, ja kirjoitin vuoden ajan runon jokaiselle päivälle. Halusin saada runojen kirjoittamisen tuntumaan helpommalta ja elvyttää lyyristä puoltani, joka tuntui jääneen arjen jalkoihin. Se oli myös tärkeä ajatusten purkamisen kanava. Runovuoden jälkeen halusin vaihtelua, ja aloitin tän toisen blogini This Storyline, jossa pääsen jakamaan arkisempia ajatuksia. Uskon, että mun tuunausideat vois inspiroida muita, ja toisaalta bloggaaminen on kiva sosiaalinen lisä kotiäitiyden oheen. Mä haluaisin kirjottamisesta jonkinlaisen työn itelleni jossain vaiheessa.

2. Mikä on mieleenpainuvin kommentti blogissasi?

Tähän mennessä jokainen kommentti on yllättäny ilosesti 🙂 Lisää, kiitos!

3. Kummasta tykkäät bloggaamisessa enemmän: kirjoittamisesta vai kuvaamisesta?

Tykkään molemmista, mutta kirjottaminen tuntuu helpommalta, kun siitä on niin paljon kokemusta. Kuvaaminen ois epäilemättä kivempaa, jos ois kunnon kamera ja oppis lisää.

4. Millaisia terveisiä lähettäisit 10 vuotta nuoremmalle itsellesi?

Silloin oli käynnissä tosi vaikee elämänvaihe, joten lähettäisin videokuvaa perheestä, ja erityisesti ihanista lapsista, jotka mulla nyt on. Ja ehkä kannustaisin opiskelemaan ahkerammin, ettei opinnot ois venyny niin pitkään 😀 Gradua on todennäkösesti huomattavasti helpompi kirjottaa ilman vastasyntynyttä vauvaa!

5. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi? Toteutuiko se?

No mä halusin olla noita, että ei oo ihan vielä toteutunu : D

6. Mikä on paras muisto lapsuudestasi?

Mä en muista paljoakaan mun lapsuudesta. Oisko parhaat muistot niitä, kun olin mummolassa, ei kuitenkaan mitään yksittäistä selkeetä kohokohtaa. Hassuja ja surullisia muistoja tulee helpommin mieleen.

7. Tennarit vai korkkarit?

Terkkarit! En oo tennari-ihminen, mutta korkkarit pelottaa, kun kuvittelen et mä oon liian lihava käyttämään niitä. Siis valitsen yleensä ballerinat!

8. Oletko aamu- vai iltaihminen?

Ihan selkeesti ilta. Ainakin kun en oo raskaana. Nyt en oo mikään ihminen : )

9. Lempipaikkasi kotona?

Oma sänky. Nytkin kirjotan tätä sängyssä. Syönkin sängyssä.

10. Minne haluaisit matkustaa?

Ainakin Australiaan, Intiaan ja Väli-Amerikkaan. Haluisin myös mennä miehen kanssa Kiinaan ja Jenkkeihin, vaikka oon siellä käynykin jo. Realistisesti kuitenkin haaveilen tällä hetkellä Tallinnan risteilystä ens kesänä. Toivottavasti sitten nelikymppisenä vois alkaa taas matkustella!

11. Mitä odotat kesässä eniten?

Mun kesä alkaa, kun mun vauva tulee ulos mahasta. Mulla on niin paljon odotuksia, etten voi sanoo vaan yhtä. Odotan sitä että jaksan tehdä perheen kanssa kaikkee kivaa, lenkkeilyä, sitä että paino putoo ja saan istua terassilla juomassa kylmää mojitoa!

Haastan tän viimisimmän raskauden myötä tutuksi tulleet Paksu paksumpi paksuna -blogin ja Projektina bebe -blogin.

Kysymykseni teille kuuluvat:

1. Miksi aloitit bloggaamisen?

2. Miten bloggaaminen on vaikuttanut arkeesi?

3. Mistä aiheesta kirjoitat mieluiten?

4. Minkälaisista blogeista tykkäät?

5. Mitä odotat eniten kesässä?

6. Missä haluaisit nähdä itsesi 5 vuoden kuluttua?

7. Mitä ilman et voi elää?

8. Jos voittaisit miljoonan, mihin käyttäisit rahat?

9. Sisustus vai muoti?

10. Mikä on paras aamupala?

11. Oletko aamu- vai iltaihminen?

#OIKEANAINEN

Mun mielestä tässä ei oo mitään epäselvää: Kaikki naiset on tietenkin oikeita naisia. 

  

Mä tiivistäisin tän asian sekä naisten että miesten osalta näin: On hyvä kehittää itseään henkisesti sekä muiden että itsensä takia, ollakseen parempi ihminen. 

Mutta ei kannata muuttaa itseään ulkoisesti muiden vaatimusten takia. Ja toisaalta ei  oo väärin muuttaa itseään ulkoisesti oman itsensä takia.

Kyllä siihen ulkonäköön ja painoonkin saa keskittyä, ihan yhtä paljon kun väitöskirjan kirjottamiseen tai kestositeisiin. Mutta parasta olis, jos se  kiinnostuksen kohde ei liikaa ahdistais, vaan siitä sais voimia ja iloa elämään. Elämä ei kuitenkaan oo täydellisyyttä ja suorittamista, vaan rakkautta ja iloa varten.

Pitäiskö itekin uskoo, mitä just kirjotin : D

LEGOJUHLAT LAPSILLE

Viime perjantaina täällä koitti kauan odotettu juhlapäivä, kun me pidettiin legojuhlat. Postauksessa ensinnäkin vinkkejä legojuhlia varten, mutta myös yleisiä, hyväksi havaittuja juttuja, joita lastenjuhlien järjestämisessä kannattaa ottaa huomioon.

Valmistelut oli alkanu koristeiden teolla jo aiemmin, ettei jää viime tippaan. Osan ideoista keksin ite, ja osan nappasin Pinterestistä, joka on tosi hyvä ideavarasto ylipäänsä ihan kaikkeen. Tavoitteena oli pitää juhlabudjetti mahdollisimman pienenä, joten kaikki yritettiin tehdä ite ja mielellään materiaaleista, jotka meillä jo oli. Tykään myös ekologisuudesta, yritän huomioida ettei roskaa tulis ihan valtavasti. En nyt kuitenkaan sitten ala vuolemaan koristeita kaarnasta kuitenkaan. Pientä tasapainoilua stressin määrän minimoimisessa oli jouduttava tekemään, kun turvonneilla sormilla ja huonosti nukutun yön jälkeen askarteluvire ei oo se parhain. Normaalitilanteessa olisin saattanu panostaa vähän enemmän.

Lasten kanssa yhdessä tulostettiin ja väritettiin legoukkoja koristeeksi muun muassa ikkunaan. Googletin vaan hakusanoilla ”free printable lego”, ja sitten tussit esiin. Ens kerralla käytän kyllä värittämiseen puuvärejä, olin unohtanu miten piinallista on yrittää saada tasasta pintaa tusseilla!

Charlesille oli myös oma haaste, pyysin arjen sankaria tekemään lusikoille ja lautasliinoille telineet legoista. Pyysin kyllä poikaakin, koska taitoa kyllä olis riittäny, mutta ne järjettömät kilarit korjausehdotuksista johti sitten työn delegoimiseen toisin. Meillä oli valmiina hirvee kasa valkosia juhlatarvikkeita, niin tällä tavalla pöytään tuli kuitenkin vähän väriä.

Ilmapalloja oli tietenkin oltava, niillä on niin kiva leikkiäkin juhlissa. Harvemmin tulee kellekään haavoja vaikka meno ois villiäkin, lukuunottamatta mun tärykalvoja ja hermoja, kun ne pallot puhkee ja pelästyn. Mä tykkään tehdä juhliin mieluummin näyttävän ruokapöydän, kun ripotella koristeita ympäri kämppää. Se on jotenkin vaikuttavamman näköstä, ja toisaalta siivous on paljon helpompaa. Ilmapallojen lisäksi laitettiin lamppuun roikkumaan duplopalikoita.

Kun koristelut ja siivoukset oli hoidettu, niin aloin väsäämään kakkuja. Tein ihan peruslegopalikan han hermojen säästämiseksi. Netistä löyty kyllä hienoja legoukkomuotteja ja vaikka mitä, ois voinu rakentaa vaikka millasen legomaailman!

Tein vahingossa ensin tavallisen laktoosikakun, ja sitten tajusin etten tiedä onko jollain ruoka-ainevammoja, joten Charles kävi kaupassa hakemassa tarvikkeet toiseen kakkuun. Kirjotin kauppalistaan että vihreä/sininen/keltainen sokerimassa, koska eka kakku oli päällystetty punaisella. No kaupasta tuli sitten tietty yks jokaista väriä, mikä olis ehkä asettanu haasteita yksvärisen päällisen teolle, jollei miehellä ois ollu laajoja väriopin tietoja hallussa: vihreehän on sinisen ja keltasen yhdistelmä! Pienellä vatkaamisella saatiin siis yks valtava vihreä sokerimassamöykky aikaan. Kyllä korkeakouluopinnoista hyötyä on!

Sitten katettiin juhlapöytä, ja yritetiin pitää lasten näpit erossa siitä. Vieraat toi ihania legoaiheisia herkkuja, kuten legopäitä, jotka oli tehty kuorruttamalla vaahtokarkkeja keltaseks värjätyllä valkosuklaalla. Tietysti pöydästä löyty myös sipsejä, muumikeksejä ja muita takuuvarmoja herkkuja. Mukit on tehty itse liimaamalla Lego Ninjago -naamoja tavallisiin sinisiin kertsimukeihin. Ja joo, ei ehkä niin ekologista, mutta kertsiastiat on kyllä aina käytössä meillä lastenjuhlissa, vaan aikuiset saa käyttää oikeita kuppeja : )

Vieraat oli sen verran pieniä, että kauheesti ei ollu suunniteltua ohjelmaa, siihen täytyy panostaa sitten kouluiässä enemmän. Meillä oli vaan yks piirrettyjen legoukkojen etsintäkilpailu, ja kun kaikki oli löydetty, niin jokainen sai palkinnon. Se toimi hyvin, kun ikäjkauma oli melko iso. Kaikkien lasten vanhempia oli pyydetty etukäteen salaa ostamaan ja paketoimaan omalle lapselleen n. 5 euron legolahja, niin lahjat oli sitten kaikille varmasti mieluisia, ja kaikille tuli hyvä mieli.

Muuten juhlaohjelma koostui herkuttelusta, leikkimisestä ja vanhempien höpöttelystä, ja kivaa oli. Pojan mielestä kivointa oli, kun tuli lempikaveri kylään, ja tytön mielestä kivointa oli lahjaksi saatu legoheppa.

Neiti 2-vee kysyi vieraiden lähdettyä, että voidaanko nyt lähteä sinne juhliin, ja pikku herra 4-vee aloitti omat juhlat alusta : D. Ilmeisesti lapset on siinä suhteessa ainakin tulleet äitiinsä – The party never stops!!

Muista seurata blogia myös Instassa, Facessa, Tiktokissa ja Youtubessa, niin saat tiedon uusista postauksista, näät fiilistelykuvia ja videoita ja oot mukana arvonnoissa! Onko sinulla yhteistyöehdotus? Jaa se täällä!

Lapsi ja mutsi stailas – kumpi voitti?

Iltapäivää : )

Tänään meillä on ollu työn alla perjantain legojuhlat, jonne oon suunnitellu koristeluja, ja osan jo tehnykin! Niistä tulee sitten oma postauksensa juhlien jälkeen!

Viime viikolla otin kaksi harvinaista kuvaa – nimittäin itestäni! Olo on ollu niin kamala ja turvonnu, että paljon ei tee mieli kuvailla. Mutta osallistuin Villa fox -blogin haastamana ”lapsi stailaa” -haasteeseen, ja menimme myös viime perjantaina juhliin, joten pakko oli napsaista pari kuvaa.

Ensimmäisessä kuvassa siis Noan, kohta 5-vee, mulle valitsema vaatetus. Vaatevalikoima oli melko rajallinen verrattuna normaaliin, koska (toivottavasti) viimeistä raskauskuukautta viedään. Mutta kivasti Noa valitsi mustan maksimekon ja Objectin leopardineuleen. Vielä olis kuvaan kuulunu mustat korkkarit, eli juhlavaa viimisen päälle! Kaulakoru on ite tehty viime raskauden aikana, tein silloin myös samasta kankaasta äitiyshameen. Yhdistelmä on ehkä hieman telttamainen, ja jännä että kaikki värit jäi puuttumaan, mutta kyllähän noi päällä nyt vois ulos lähtee : D

Sitten toisessa asukuvassa mulla oli käynnissä ihan henkilökohtainen ”äiti stailaa” -haaste, jossa vaan piti saada jotain juhlavampaa mahtumaan päälle, ja ne sukkikset, joita raskausaikana vihaan. Mutta isot kaulakoruthan vie huomion lähes mistä vaan, eiks nii..

Tässä alla olevassa kuvassa päällä H&M Mama -malliston sininen tunika, tavallinen tummansininen trikoobleiseri, musta trikoohame ja ne kirotut sukkikset. Pukeutumisvinkki raskausaikaan: perusmallistojen trikoohameet on ollu kyllä ihan loistavia, mulla on niitä varmaan 6, ja jää käyttöön vielä raskauden jälkeenkin. Samoin musta ihan normaalit bleiserit näyttää kivoilta raskausaikanakin, jotenkin kaventaa. Ei siihen sitten tartte kun pari äitiyshousut ja paidat! Näin kolmannella kerralla ei enää tee mieli ostella muutamaa kuukautta varten ylihintasia äitiysvaatteita, ekalla kerralla se oli vielä niin jännää, että tietenkin ostin.

Kumpi asu on parempi : )?

Legojuhlia odotellessa, mukavaa torstaita kaikille!

MEIDÄN KÄMPPÄ – ETEINEN

Iloista sunnuntaita (vai mikä päivä nyt olikaan)! Tässä postauksessa jatkuu meidän kerrostalokolmion esittely!

Nyt ollaan edetty kämpän esittelyssä eteiseen!

Meillä on pitkä ja kapee eteinen, ja ensimmäinen haaste oli löytää edullisesti tarpeeksi pitkä matto, joka ois myös kivan näkönen. Ratkasin lopulta ongelman tilaamalla Netanttilasta 2 lyhyempää mattoa, ja ompelemalla ne yhteen. Nykyään meillä on myös rattaat eteisessä, niiden alle pitäis vielä hankkia joku erillinen kuramatto.

Ensimmäisenä ovesta näkee peilikuvansa peilistä, jonka kehykset löysin roskiksen vierestä rikkinäisinä. Korjasin ne ja maalasin spraymaalilla mustaksi, ja tilasin niihin mittatilauksena sopivan peilin. Sitten kiinnitin vielä peilin reunoihin mustaa pitsiä, kun aina pitää vähän vetää överiks.

Eteisen seinällä meillä on myös IKEAn kehykset, joihin on teetetty mun vauvojen kuvat, uusimmissa kehyksissä tosin on vielä peili odottamassa kuvausta : ). Mutta oli pakko hamstrata samanlaiset kehykset heti kun tiesin raskaudesta, ettei jää sarja vajaaksi. Samoin piti heti tilata Akateemisesta uus muumivauvakirja, koska kaikillahan PITÄÄ olla samanlaiset.

Valaistuksesta vastaa jälleen yks tuunattu valaisin. Sekin on ostettu IKEAsta kauan ennen lapsia, mutta ajan saatossa sitten ensin maalattu valkoseks niin, että kristallit on kiiltovalkoisella ja runko mattavalkoisella. Viimeisimmän tuunauksen lamppu sai mustasta sähköteipistä, kun oli pahin raitakausin menossa.

Säilytystila on melko vähissä, kun taloudessa asuu yksi täyskasvuinen nainen ja kohta 4 muuta ihmistä. Joten kaikki keinot on kyllä otettu sen suhteen käyttöön. Aikuisten kengät on IKEAN roikkuvissa kenkähyllyissä ja yhdessä kenkätelineessä kaapissa. Kaikilla asusteilla on omat laatikkonsa, ja hienoimmat huivit säilyy näin:

Jokaisella lapsella on sitten omat asuste- ja kenkälaatikot, joihin vaatteet voi ite vaan heittää lattian sijasta. Ne on alimmilla hyllyillä, niin ylettyy helposti.

Mä en vie kesä/talvivaatteita mihinkään erikseen talvisin ja syksyisin, vaihdan vaan kaapissa piilossa olevaan tankoon ne, joita ei sillä hetkellä käytetä, ja näkyvillä olevaan tankoon käyttikset. Eli kaikki vaatteet on koko ajan eteisessä. Se auttaa jotenkin hallitsemaan sitä määrää, ja pysymään kärryillä siitä, mitä kelläkin on.

Lasten pieneks jääneet vaatteet kuvaan aina melkein heti ja laitan huutonettiin, ja myyntiä odottavat kamat säilyy erikseen sängyn laatikoissa. Se vie melko vähän aikaa, ja sitten vaan odotellaan. Kaivan noin kerran viikossa myydyt vaatteet esiin ja pistän postiin. Helpompaa kun livekirppari.

Ja laukkuja, joita on PALJON, on yläkaappi täynnä, ja lisäksi meillä on yksi pystynaulakko käyttölaukkuja varten. Se on ollu tosi kätevä keksintö. Tykkään että voi aina vaan ottaa laukun lähtiessä, ja siellä on valmiina kaikki mitä tarvitaan, esimerkiks jumppalaukku, hoitolaukku, työlaukku, hoitoreput ja miehen laukku..

Eteisen hyllyllä on rasioissa kaikki aurinkolasit ja avaimet, ja onpa meillä sateenvarjolaatikkokin..yksinkertasesti sanottuna siis kaikelle on oma paikka, ja jokaisessa laatikossa vaan sinne kuuluvia asioita.

…Laukuista tulikin mieleen, että taidanpa alkaa pakkaamaan sairaalakassia synnytystä varten, sen voi sitten ripustaa naulakkoon kätevästi odottamaan h-hetkeä…

MAHA MINUN JA JALKOJENI VÄLISSÄ – JALKAHOITO

Huhhuh. Tämä on se fiilis, kun yrittää raskausmahan kanssa tehdä jalkahoitoa.

Mutta nyt saa taas olla muutaman viikon rauhassa. On meinaan kohtuullisen kivaa puuhaa toi jalkahoidon tekeminen ja varpaankynsien lakkaus, kun maha on jo melko iso. Mutta pakko se vaan on tehä, on niin paljon kivempi olo, jos on edes nätit jalat ja kädet, kun mitään muuta nättiä tässä turvonneessa ruhossa ei tällä hetkellä oo. ja mitäs sen naamasta muutenkaan niin väliä, kun ei sitä ite tartte katella.

Esittelen teille mun jalkahoitorutiinit, koska kaikkia kiinnostaa epäilemättä ihan mielettömästi : D Mä käytän jalkojenhoitoon, kuten muuhunkin ihonhoitoon, pääasiassa Dermosilin tuotteita. Tilaan aina muutaman kuukauden välein isomman satsin, kun yli 50 euron tilauksissa ei tuu toimituskuluja. Nää on herkälle iholle ja vauvoille ja lapsille ihan parhaita. Esimerkiks meidän tytön kuiviin jalkoihin ei auta mikään muu kun Dermosilin Extra-voide.

Ensin lilluttelen jalkoja lämpimässä jalkakylpysuolavedessä, sitten raspailen ja kuorin ja lopuksi rasvailen. Nyt mulla on käytössä Dermosilin Shea-tuotteet vaihtelun vuoks.

Sitten on vuorossa se tällä hetkellä ”kivoin” vaihe, eli lakkaus. Käytän CND:n alus- ja päällyslakkoja, kun oon ite käyny kynsiteknikkokoulutuksen sillä merkillä aikoinaan. Värilakkoja on sitten kaikilta merkeiltä, ostan niitä pääasiassa messuilta ja ebaystä. Tällä kertaa halusin helmiäisvalkoiset kynnet, eli laitoin ensin yhden kerroksen Orlyn helmiäisvalkoista miljoona vuotta vanhaa lakkaa, ja päälle toisen kerroksen CND:n myöskin ikivanhaa lakkaa, sitten CND:n ihanan paksua päällyslakkaa suojaksi. Laatulakoissa on kyllä se hyvä puoli, että ne säilyy todellakin vuosia.

Loppuun lakkausvinkki: Jos haluat persoonallisen lakkauksen, älä laita kaikkia kerroksia samalla värillä, vaan yhdistele eri värilakkoja. Perussääntönä se, että peittävämpi lakka alle, ja kuultavampi päälle. Mutta myös kahdella läpikuultavalla voi saada kivan kevyen kevätlakkauksen aikaan : )

Muista seurata blogia myös Instassa, Facessa, Tiktokissa ja Youtubessa, niin saat tiedon uusista postauksista, näät fiilistelykuvia ja videoita ja oot mukana arvonnoissa! Onko sinulla yhteistyöehdotus? Jaa se täällä!